Lunta tupruaa hurjasti, onneksi pakkanen on vähän laskenut. Silti mieli ei tee ulos... Olin päättänyt (taas kerran) että uusi elämä alkaa tammikuussa ja nyt on tammikuu, mutta missä on se uusi elämäni?

   Elämä jonka olin niin hienosti suunnitellut. Suunnitellut kuinka syön terveellisesti, liikun kuin durasel pupu kokoajan, olen erittäin aktiivinen siivoaja ja tuoreen, lämpimän sämpylän tuoksu herättäisi perheeni joka aamu... Pitäisikö elämän olla tuollaista? Vai onko se jotain lehtien/telkkarin tuomaa harhaa?

   Tätä jään miettimään, kun poistun lieden ääreen tekemään jauhelihakastiketta, joka ei välttämättä ole maailman terveellisintä, mutta se maistuu meidän perheelle. Ja se on asia jota pidän tärkeinpänä, uudessa ja vanhassa elämässä