Olen toki aina sanonut että jos jotain tehdään, tehdään se kunnolla! MUTTA, rajansa kaikella olisi taas pitänyt olla vaakaan aamulla "pompsahdin" ja se ilmoitti minulle iloisesti, että et ole viime vuosiin näin paljoa painanutkaan!! Tosin ehkä vaa'an puhe, oli mielikuvitukseni tuotetta, mutta syvälle se silti viiiilti 

Eli, hyvät kanssasisaret ja veljet, asiaa enempää kaunistelematta ja anteeksi pyytelemättä, vaaka sanoi 116,8 kiloa , VOI LUOJA!! No, ei se mitään, huomenna se on ehkä jo 116,7   Eipäh pääse ihan lähi vuorokausina sanomaan, että piti luovuttaa kun ei ollu enää mistä ottaa !!! Ja pituuttahan minulla on huikeasti enemmän kuin "missi-viivillä" eli 173cm, mutta ei tuo silti ihan ihannepaino ole pituuteen nähden Saatan tässä intaantua vielä itseni mittaamaankin, jos löydän tarpeeksi pitkän mitan jostain....

No se läskeistä, muuten elossani starttailee tänään viimeinen viikko kesälomaa... Edessä hurjasti siivoilua ja arkeen hiljalleen totuttautumista. Keskimmäisen futispelejä ja harkkoja, vanhimman uuden harrastuksen metsästystä ja nuorimmaisen kanssa taistelua siitä, että saako hän lähteä jokaikinen aamu veikan ja siukun mukaan kouluun... Koiratarhan rakennusta (tai ainakin aijon neuvoa rakastani hyvin ja täsmällisesti) Ja tietysti ulkoilua koiruuksien kanssa ja nenän totuttamista taas tuohon punttiksen hikiseen ilmaan.

Tästä se taas alkaa, toivon, uskon ja luotan siihen että helmikuussa kun 170 vuorokautta hikeä, kyyneleitä, taistelua ja naurua on takana, mister vaakakin joutuu "puhumaan" minulle edes hieman kunnioittavampaan sävyyn . Minulla on nyt vahva luotto asiaani, sillä tukenani on rakas mieheni, perheeni ja tiivis nippu mahtavia ystäviä ja tietenkään ei passaa unohtaa Juttaa ja Jaria, joiden sana on lakini    Siis, tervetuloa haasteet, te ette pelota minua!!!