Katselin vaniljapiirakkaa pää kallellaan kuin koiranpennulla, haistelin lasten sipsikulhoa, nuuskutin sormiani kun tein voileipäkakkua.... Tänään on tehnyt tiukkaa! On tehnyt TODELLA tiukkaa!! Olin jo melkein antanut itselleni luvan pienen pieneen repsahdukseen. Niin pieneen, että kun aamulla soudan salilla 15 minuuttia pidempään kuin normaalisti, repsahdus olisi "kuitattu". Siiten istuin alas miettimään ukkokultani sanoja (sanoja jotka saivat minut vielä muutama tunti sitten kiehumaan) Ne sanatkuuluivat: Se herkku maistuu aivan samalta vielä sittenkin kun tämä meiltä maaliskuussa päätty... Näinhän se on, niin ikävää kuin se onkin myöntää!! Joten siinä istuskelin sohvalla ja tuijotin jotain todella turhanpäiväistä ohjelmaa, kun vaan päätiin, että kun en voi herkutella, on aivan sama vaikka käyn lenkillä! Ja niin tein! Hölkkäsin lähemmäksi  "maalia". Ja olo nyt aivan fantastinen!! Tätä tunnetta tahtoisin pullotta, että voisin aina heikon hetken tullen "turvautua pulloon" 

Mutta näihin fiiliksiin jäämme. Nyt sänkyyn, kaivautumaan maailman parhaaseen paikkaan, eli  kullan "kainalokuoppaan" ja ehkä, HUOM ehkä, tunnustan, että hän oli oikeassa

Hyvää yötä