Tässähän tärähti heti alkuu "kiva katko" kirjotteluille No, ei se mitään... Taudeista selvinneinä ja toivottavasti entistä vahvempana jatkamme. Joskus sitä ajatteli että tulis edes joku parin päivän vatsatauti, että saisi edes muutaman kilon heivattua arabialaiseen, mutta nyt taas kerran todellisuus viisastutti ja sain huomata, että pipinä ne herkut vasta uppoaakin ja mielellään jatkuvasti "jotain pientä".

   Mutta, rakas päiväkirjani, huomena on taas maanantai, eli sehän on suomi-ylipainoinen-suomi-sanakirjasta tarkistettuna synonymi sanalle uuden elämän ensimmäinen päivä Joten niin minäkin, kaikkine kiloineni käyn taistoon, taas kerran,  läskiä vastaan!! Motivaationa tällä kertaa pienempi (tai edes jonkinlainen naisihmiselle sopiva) juhlapukuystäväni häihin elokuussa. Toki motivaattorina toimii samat terveydelliset syyt kuin aina ennenkin, mutta nyt kerrankin olen naismaisen turhamainen ja haaveilen vain kauniista juhlapuvusta, kaikki muu on vain ihanaa extraa!

   No, järki yrittää korottaa ääntään (todella pientä ja hieman kuiskausta muistuttavaa) päässäni ja kysyy, JOS olet tosissasi/vakavissasi mikset aloita jo tänään?  Mietin asiaa ja selitykset valtaavat pääni, niitä tulee monia. Mikään ei ole toistaan parempi eikä pätevämpi. Kaikki samaa sarjaa, mutta silti melkein, melkein, itse uskon niitä....

   Selityksistä puhuin myös hetki sitten puhelimessa erään ystäväni kanssa, on ihanaa (toisaalta meidän kannalta tavallaan myös surullista) huomata että en ole ainut joka käyttää näitä syitä. En ole ainut jonka motivaatio ei välillä riitä tuuppaamaan itseään edes samaan huoneeseen kuntoiluvälineiden kanssa. Enkä ainut jonka on välillä helppo todetta, että kun en jaksa enempää, en viitsi sitten tehdä mitään... Mutta, vielä koittaa se päivä, jolloin jaksamme tsempata toisemme mielettömiin suorituksiin ja sinä päivänä, pitäisi myös muistaa olla ylpeä itsestään ja kiittää ystäviään heidän hellistä, hyvää tarkoittavista, mutta samalla myös omalla tavallaan vaativista potkuista, joita he ovat meihin kohdistaneet!

   Näistä ajatuksista havahdun auton äännen, iloisia naamoja näkyy jo ikkunoiden takaa, ihana ja niin rakas perheeni on kotona jälleen! Haluan pysyä heidän elämässään pitkään, eli mitä jos otankin jälkiruualla vain yhden palan jäätelöä pannarin päälle....