En ole hypännyt ruotsinlaivalta, enkä haudannut itseäni kebabiin. Olin (ja olen edelleen) vaan hyvin hyvin tympääntynyt vaa'an lukemaan, joka ei heilu eikä huoju Ei se kauheasti ole liikahtanut nytkään ja jäljellä on enää 98 päivää Mutta nyt mennää uudella (loman tuomalla) draivilla eteenpäin, eikä lannistuta. Yritän ajatella että joka ikinen gramma joka lähtee, on muutosta parempaan!! Ja niinhän se onkin, mutta mutta mutta mutta.... MINÄ TAHDON KAIKEN HETI JUST NYT PRKL!!! Miksi asiat tapahtuu niin hitaasti? Miksi en voi heti hölkkälenkin jälkeen näyttää sutjakammalta? ARGH!!!

Ehkä täytyy vain kirjoittaa joulupukille ja toivoa lisää kärsivällisyyttä. Uutta vartaloa siltäkin on turha pyytää, koska olen sitä toivonut jo ainakin 15 vuonna.

No mutta, nyt olen taas saanut  tuntea hölkkä-kärpäsen hellän puraisun (vai pistosko se on) ja illalla tossu nousi oikein reippaasti lenkkipolulla. Tosin osa syynä oli varmasti myös se että seura oli hyvää, eikä tarvinut yksinään näyttää hölmöltä hyppiessä portaita ylös-alas Jospa se ajatus taas tästä.....