Tänä aamuna heräsin pumpun käyntiin... Ihmettelin, kuka vetää vessan yöllä (meillä ei vedetä vessaa yön pisu reissuilla, koska pumppu sijaitsee suoraan meidän sängyn alapuolella kellarissa) Vilkaisin kelloa ja melkein kiljaisin ääneen 6.31!!!! Minun olisi pitänyt olla hereillä jo melkein tunti !!! Yllättäin olimme (todellisuudessa mieheni kämmäili, mutta en tietenkään tahdo syyllistää häntä) kämmäilleet puhelimen herätyksen kanssa... No siitä sitten kipin kapin kaapille ja jotain ryysyä ylle ennen kuin ensimmäin auto kaartaa pihaan. Otin ensimmäiset vaatteet jotka käteen osui, ajatuksella että vaihdan sitten paremmalla ajalla. ELI, täydellinen sauma täydellisen huonoon aamuun!!!

MUTTA, mitä sitten tapahtui.....?

Otin ensimmäiset lapsoset vastaan, ja käpsyttelin eteisen peilin ohi. Hieraisin silmiäni ja kävelin UUDESTAAN eteisen peilin ohi. Pysähdyin siihen ja tuijotin!!! KYLLÄ, totta se oli. Minä olen laihtunut!!! Tämä melkeinpä tyköistuva raitapaita jonka olin silmät sikkurassa vetäissyt ylleni paljasti sen! Kertoi sen minulle "sillä kielellä" jota ymmärrän. Minä olen laihtunut!! Niin monta "töyssyä"  ja "muhkuraa" vähemmän kuin ennen Mikä ihana pelastus tälle ei niin hyvin alkaneelle aamulle.

Tottakai hypähdin sitten innosta puhkuen vaa'alle, mutta sehän näytti tuttujua tylsiä lukemiaan, mutta tänään päätän olla välittämättä siitä ja ajattelen, että tahdon olla mielummin peilin kaveri....