Ihmiset pitävät taukoja muissakin asioissa, niin miksi ei tässäkin Seli seli... No, nyt kuitenkin kypsyttelen päässäni ajatusta hurjaakin hurjemmasta, tiukkaakin tiukemmasta painon pudotuksesta. Asiahan ei sinänsä ole mitenkään uusi (todellakaan), mutta nyt suunnitelmissa on 5 kuukauden totaalikieltäytyminen sokerista ja alkoholista   Enkä aijo nyhertää projektiani salaa pimeässä, niinkuin meillä "100 kilon keijukaisilla" yleensä on tapana, vaan meinaan kertoa vaa'an viisarin värähtelyn rehellisesti täällä... (tätä lupausta saatan vielä katua) Projektini alkaa 22.8, luultavasti aivan järkyttävässä krapulassa, mutta maanantaihin en tahdo odottaa, sillä silloin yritykseni on tuhoon tuomittu...

Yritin tässä yhtenä päivänä lenkkeillä (hieman varaslähtöä ottaakseni), !!!muutama kilometri!!! meni ihan jees, mutta sitten tunsin kuinka keuhkoni huutivat ja syyttivät minua kaikista niistä syöpäkääryleistä joita olen itseeni imuttanut näiden kesälomaviikkojen aikana. (Unohdin ehkä mainita,että sekin imuttelu loppuu 22.8) No, mutta, pointti on se, että tässä projektissa lähdetään liikkeelle rytinällä, eikä pieniä muutoksia tehden (niinkuin kaikki suosittelevat, mutta ei tällä luonteella tehdä PIENIÄ muutoksia)

Onneksi tukenani (=äkäilyni kestäjinä) on rakas perheeni ja nippu ihania, muruslutusia ystäviä. Heihin tiedän joutuvani tukeutumaan näiden 170 päivän aikana satoja, ellen jopa tuhansia kertoja (pyydän jo näin etukäteen anteeksi siitä) Mutta hyvä tästä tulee, tuleehan? Kyllä ihmisen täytyy 170 vrk kestää vaikka päällä seisten muurahaispesässä!!

Nyt kuitenki suuntaan kuopukseni kanssa notkuvien herkkupöytien ääreen, sillä sikailuahan on jäljellä vielä KOLME kokonaista päivää!!! Arvatkaa, otanko siitä kaiken irti, RÖH!!